Tämä Ismo Alangon biisin nimi tulee väistämättä mieleen, kun seuraa maan hallituksen touhuja. En olisi koskaan voinut kuvitella tällaista hallitusta maahamme. Tuntuu, että nuo jääräpäät haluavat vain omalle hyvävelijärjestölle kaiken hyvän. On käsittämätöntä, että tupo (tulopoliittinen kokonaisratkaisu) on haudattu ja silti käytännössä tehdään tupon kaltaisia ratkaisuja. Eikö kukaan enää muista, miten saimme vakautta työmarkkinoille, kun Suomessa tehtiin tupoja. Oli luottamusta ja vaikka neuvottelut olivat tiukkoja, niin silti aina päästiin sopuun ja autettiin maatamme yhteisvoimin taas eteenpäin.
Toisaalta Tupon kaltainen sopimus ei ainakaan tältä hallitukselta onnistuisi. Siksi karmeaa politiikkaa he ovat tehneet. Lyötyjä lyödään ja heikommassa asemassa olevia ihmisiä poljetaan vielä alemmas. Tuntuu, että tavallinen työntekijä on melkein maan pahin vihollinen. Ihminen, joka on tehnyt esimerkiksi 30 vuoden työuran ja saa lopputilin, niin hän ei saa muuta kuin keppiä työttömyysturvaan tehtyjen muutosten takia. Vaikka lopputilin saaminen ei ole mitenkään henkilön oma vika, niin häntä aletaan kohdella maan hallituksen toimien takia kuin rikollista.
Valtakunnansovittelijan roolin muuttaminen lainsäädännön keinoin on yksi vitsi. Tässä maassa ei ole enää olemassa puolueetonta systeemiä, jonne työntekijät ja työnantajat voisivat mennä hakemaan kompromisseja. On kovin turhauttavaa, kun tietää, että valtakunnansovittelijan toimistossa työnantajalla on kaksi ääntä, meillä yksi. Eli sekin instituutio piti rikkoa.
Tässä nykyisin hyvin epävakaassa maailmassa, missä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on kestänyt jo yli kolme vuotta ja Lähi-idän sodat roihuavat, tärkeää olisi pitää oman maan asiat hyvin hoidossa ja hallinnassa. Mutta ei, siihen tämän maan hallitus ei kykene. Tärkeintä on ollut saada EK:n (Elinkeinoelämän keskusliiton) päiväunet täyteen toteen ja saada suomen työntekijöille mahdollisimman paha mieli aikaan. Syöstä lapsiperheet köyhyyteen, lisätä leipäjonojen jonottajien määrää ja ottaa lisää velkaa, jotta esimerkiksi hyvätuloisten veroalennukset saadaan tehtyä.
Elinaikanani maassamme ei ole kertaakaan ollut näin huonoa, empatiakyvytöntä, tulevaisuutta rakentamatonta, joustamatonta ja työntekijää huomioon ottamatonta hallitusta kuin nyt on. Tässä maassa ei ole pääministeriä, eikä valtiovarainministeriä kuin paperilla. Missä on johtajuus? Missä ovat kaikki panostukset siihen, että talous saataisiin parempaan kuntoon? Missä ovat oikeat suunnitelmat velan vähentämiseksi, ilman, että ihmisiä ajetaan ahdinkoon? Kaiken voi tehdä reilummin ja oikeudenmukaisemmin. Siihen ei nyt vain ole maan päättäjillä minkäänlaista halua. Mitä onkaan vielä tulossa?
Markus Haataja
Pääluottamusmies Sandvik Tampere, Teollisuusliiton hallituksen jäsen