Kuntavaalit ja aluevaalit käytiin ja vaalien tuloksesta on pääteltävissä, että Suomen hallituksen toimintamalliin kaivattaisiin muutosta. Äänestysprosentti olisi toki saanut olla paljon parempi eli edelleen liian moni duunari jättää äänestämättä. Ajattelin myös, että hallitus tuloksen jälkeen hetken pohtisi, miten tästä jatketaan eteenpäin, mutta näin ei käynyt. Puoliväliriihen veroratkaisut palkitsevat suurituloisia sekä elinkeinoelämää ja jälleen tämä tapahtuu työntekijöiden kustannuksella.
Hallitus väittää päätöksillään vahvistavansa merkittävästi pieni- ja keskituloisten ostovoimaa. Tämä ei ole totuus, vaikka hallitus näin väittää. Samaan aikaan, kun työntekijöille luvataan veronalennuksia, hallituksen muut toimet mitätöivät niiden vaikutuksia. Hallitus on heikentänyt työehtoja, leikannut ansiosidonnaista työttömyysturvaa, vaikeuttanut edellytyksiä neuvotella palkankorotuksista ja nyt viimeisimpänä kertonut poistavansa ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden.
Työntekijäammateissa ansiot nousevat pääosin ammattiliittojen neuvottelemien palkankorotusten vuoksi. On täysin mahdotonta, että hallitus voisi kompensoida tuloveron alennuksella kunnon palkankorotukset. Tänä vuonna monilla SAK:laisilla aloilla palkat nousevat 2,5 prosenttia ja ensi vuonna 2,9 prosenttia.
Jatkuvat leikkaukset ja heikennykset, jotka kohdistuvat työntekijöihin ja työttömiin ovat väärin, mutta tällaista oikeistopolitiikkaa hallitus tekee välittämättä seuraamuksista. Osa ihmisistä on joutunut todella ahtaalle, kun moni heikennys vaikuttaa samoihin henkilöihin. Liittoon kuuluminen on tässä hallituksen myllytyksessä entistä tärkeämpää ja onkin meidän kaikkien tehtävä kysyä jäseneksi työkaveria, joka ei vielä ole jäsen.
Teollisuusliitto neuvottelee työehtosopimukset ja se on ehdottomasti tärkein jäsenetumme. Jokaisen pitää myös muistaa, että jokaisessa neuvottelussa kaikki työehtosopimuksen kohdat ovat pöydällä ja neuvottelut ovat vuosi vuodelta olleet haastavampia. Aiemmin neuvotellut asiat eivät siis automaattisesti pysy työehtosopimuksessa. Liiton neuvotteluvoima on sitä isompi, mitä enemmän meillä on jäseniä. Yhtenäistä jäsenkenttää tarvitaan jatkossa entistä enemmän ja muistetaan kaikki tämä; yhdessä olemme vahvempia.
Satu Heijari, liiton hallituksen jäsen