Ammattiyhdistysliike on työntekijän tuki ja turva

Ammattiyhdistysliike on ollut suomalaisen työelämän kivijalka jo pitkälti yli sadan vuoden ajan. Sen ansiosta työntekijän ääni on kuulunut silloinkin, kun yksin ei olisi pärjännyt. Järjestäytyminen on ollut se voima, joka on tuonut oikeudenmukaisuutta, turvaa ja inhimillisyyttä työelämään.

Kesäkuussa 2023 aloittanut Orpon hallitus on käynnistänyt ennen näkemättömän hyökkäyksen ay-liikettä, eli meitä järjestäytyneitä työntekijöitä vastaan. Työelämää ja sosiaaliturvaa koskevat heikennykset ovat ajaneet monia perheitä ahtaalle, eikä hallitus ole varoituksista huolimatta osoittanut ymmärrystä päätöstensä seurauksista. Päinvastoin irtisanomisia halutaan helpottaa ja työntekijän turvaa kaventaa entisestään.

Nyt pöydällä on myös esitys, jolla ay-jäsenmaksun veroetu poistettaisiin niin sanotun ”tasapuolisuuden” nimissä. Todellisuudessa kyse on poliittisesta päätöksestä murentaa järjestäytymisen perusta. Veroedun poistamista tullaan todennäköisesti myymään ajatuksella, ettei järjestäytyminen ole tarpeellista, vaikka juuri nyt se on tärkeämpää kuin koskaan.

Ay-jäsenmaksu ei ole kulu, vaan sijoitus oikeudenmukaiseen työelämään. Se on vakuutus sen puolesta, että työntekijän ääni kuuluu, ja että meillä kaikilla on turvaa ja neuvotteluvoimaa silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Työpaikoilla meidän on nyt näytettävä, että järjestäytyminen elää ja voi hyvin.

Katse on kuitenkin käännettävä myös tulevaan, kohti vuoden 2027 eduskuntavaaleja. Ne ratkaisevat, mihin suuntaan Suomea viedään: rakennetaanko maata, joka arvostaa työntekijöitä ja heidän järjestäytymistään, vai jatketaanko linjaa, jossa työntekijän turva murenee pala palalta.

Työnantajajärjestöt tekevät omien tavoitteidensa eteen kaikkensa. Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että työntekijät ymmärtävät oman voimansa. Äänestämällä vaikutamme siihen, millaisia päätöksiä tehdään työelämän, sosiaaliturvan ja järjestäytymisoikeuden tulevaisuudesta. Jokainen ääni teollisuusdemarille on samalla ääni reilummalle Suomelle.

Vuonna 2027 ratkaistaan, millainen Suomi rakennetaan tulevaisuudessa. Mutta jo tänään jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, onko oma työpaikkamme vahvasti järjestäytynyt. Meidän jokaisen tehtävä on pitää siitä huolta – yhdessä.

Esa Lehtilä, liiton hallituksen jäsen

Muutos on välttämätön

  • Työttömyysturvan lapsikorotuksen poistaminen on Orpon oikeistohallituksen törkein yksittäinen teko, Miikka Leponiemi arvioi.
  • Olen huolissani, kun ihmisiltä heikennetään perusturvaa ja lapsiköyhyys kasvaa. En ole tyytyväinen hallituksen harjoittamaan politiikkaan. Päin prinkkalaa on menty, Sari Korkee tiivistää ajankuvan.

Teollisuusliiton hallituksen jäsen Miikka Leponiemi on seurannut apein mielin pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen työntekijöihin kohdistaman kurittavan linjan pala kerrallaan toteutumista.

  • Ennen edellisiä eduskuntavaaleja meitä ei uskottu, kun yritimme kertoa ja herätellä väkeä huomaamaan, mitä oikeistohallitus tulisi valtaan päästyään tekemään.
  • Nyt samat ihmiset ovat tulleet sanomaan, että mistä te tämän kaiken tiesitte. No, ihan kaikkea mekään emme etukäteen tienneet tai osanneet ennustaa, mutta suunta oli selvästi nähtävissä, Leponiemi sanoo.

Teollisuusliiton valtuuston jäsenen Sari Korkeen havainnot ovat saman suuntaiset kuin Leponiemen.

  • Kurjalta näyttää. Ihmisten puolesta huolettaa, kun maan hallitus on edelleen valmistelemassa uusia sanktioita jo paljon heikentämäänsä työttömyysturvaan, Korkee pohtii.
  • Siinä näkyy hallituksen linjan kovuus. Tavoitteena on rankaista, ei siis tukea tai auttaa työttömiä tai muita hankalaan tilanteeseen joutuneita ihmisiä. Hallituksen törkein yksittäinen teko on ollut työttömyysturvan lapsikorotuksen poistaminen. Se on syytä ottaa uudestaan käyttöön, Leponiemi toteaa.
  • Samoin pitää esimerkiksi työttömyysturvan suojaosa palauttaa käyttöön, että työttömät voivat ottaa vastaan pieniä keikkatöitä ilman, että työttömyysturvasta leikataan, Korkee jatkaa.
  • Se, mitä tässä maassa nyt tarvitaan, on töitä ihmisille. Rangaistukset ja syyllistäminen eivät auta. Ne vievät asioita vain huonompaan suuntaan.
  • Samalla ihmetyttää, missä ne hallituksen linjaamat 100 000 uutta työllistä ovat, kun saldo taitaa tällä hetkellä olla miinus 100 000 työllistä ja työttömyyden kasvu, Leponiemi aprikoi.

Ristiriitaista politiikkaa

Leponiemeä ihmetyttää maan hallituksen harjoittaman politiikan ristiriitaisuus.

  • Työttömien toimeentuloa heikennetään sillä väitteellä, että se ajaa heitä hakemaan töitä ja työllistymään uudelleen. Miksi yritystukia ei sitten leikata samalla periaatteella? Tukien leikkaamisenhan pitäisi noin ajateltuna johtaa investointien kasvuun ja myös uusien työpaikkojen syntymiseen, Leponiemi vertailee.
  • Niin. Mikä olisi yritysten toiminta, jos tukia leikattaisiin tai niitä ei olisi. Menisivätkö ulkomaille, Korkee pohtii.
  • Se olisi mielenkiintoista nähdä. Tuotannon siirto halvemman työvoiman maihin on aika monessa tapauksessa osoittautunut lyhytaikaiseksi ratkaisuksi, Leponiemi sanoo.

Muutos tarvitaan

Leponiemi ja Korkee ovat samaa mieltä siitä, että vuoden 2027 eduskuntavaaleissa pitää saada muutos aikaiseksi.

  • Työntekijöiden pitää lähteä äänestämään, ja meidän täytyy tehdä työtä sen eteen, että näin tapahtuu. Se on ainut tapa saada muutos aikaiseksi.
  • Hallituspuolueet yrittävät varmasti ennen vaaleja häivyttää työntekijöihin kohdistamat heikennyksensä. Sen lisäksi ne todennäköisesti tarjoilevat joitain mukavalta kuulostavia lupauksia työntekijöiden suuntaan.
  • Pidetään me rumpu kuitenkin päällä, että hallituksen todelliset teot pysyvät ihmisillä muistissa. Vaaleihin on toisaalta pitkä, mutta toisaalta hyvin lyhyt aika,  Leponiemi ja Korkee sanovat.

Taustatiedot:

Sari Korkeen työpaikka on Tampereella sijaitseva Sidoste Oy. Hän on työpaikkansa pääluottamies, Tammerkosken teollisuustyöväen ammattiosaston hallituksen jäsen ja Teollisuusliiton valtuuston jäsen.

Miikka Leponiemen työpaikka on Forssassa sijaitseva Parmarine Oy. Hän on Teollisuusliiton Forssan ammattiosaston puheenjohtaja ja Teollisuusliiton hallituksen jäsen.

Ahneus ja ideologia tuhoaa hyvinvointisuomen

Suomen rakentaminen alkoi sotien jälkeen, yhteistuumin ja kovalla työllä.

Suomi sai korvattavakseen valtavat sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Niistä selvittiin, koska oli hyviä ja vastuullisia maan hallituksia, patruunoita ja työntekijöitä. Puhallettiin yhteen hiileen ja kunnioitettiin toisiamme.

Yhteen hiileen puhaltaminen on loppunut kokonaan nykyisen Orpo-Purra hallituksen aikana. Tilalle Orpo-Purra-hallituksella ja Elinkeinoelämän keskusliitolla on tullut toimintaperiaate, viedään tuhkatkin duunarien ja heikompiosaisten pesästä.

Konkurssien määrä on kasvanut, tammi-heinäkuussa 2025 asetettiin lähes 2 000 yritystä konkurssiin, vuonna 2024 vastaavana aikana määrä oli n.1 800. Konkurssiasiamiehen keräämässä datassa, eikä suhdanteissa ole selkeää näkymää paremmasta. Työttömiä on neljä kertaa enemmän kuin avoimia työpaikkoja.

On siis aiheellista ja oikeutettua arvostella yritystenkin näkökulmasta Orpo-Purra-hallituksen toimia, jotka se on toimeenpannut Elinkeinoelämän keskusliiton vuorineuvosten ja Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäisen pahoin vääristyneen ideologian toteuttamiseksi.

Etenkin pienet palveluja tuottavat yritykset ovat ahdingossa, koska ostovoiman heikentyminen kohdistuu ensisijaisesti heihin, kun tulotaso laskee jyrkästi. Säästetään ensin mm. ravintola-, parturi- ja kampaamoalan, sekä muiden pienten palveluja tuottavien yritysten palveluista. Myös suurempien yritysten tilaukset ovat laskeneet romahdusmaisesti, koska ostovoiman aleneminen ja luottamus tulevaan normaalitasoiseen ostovoimaan on hallituksen toimesta romutettu. Esimerkkinä rakennusala, rakennustuoteteollisuudessa on tuotanto supistunut ja työttömyys lisääntynyt, näin ollen ostovoima alan työntekijöiltä on laskenut rankasti.

Kuntien taloudet ovat tiukoilla, työttömyydestä johtuvat sakkomaksut kunnille, ansiotulo- ja yhteisöveron lasku vaikuttavat suoraan kuntatalouteen hallituksen kuntarahoitukseen tekemien leikkausten lisäksi.

Orpo-Purra-hallituksen leikkaukset ja toimet leikkauksien toteuttamiseksi ovat olleet säälimättömiä. Kaiken lisäksi ne ovat kohdistuneet vain työntekijöihin, työttömiin, vanhuksiin, lapsiin ja heikompiosaisiin.

Lakkolailla estettiin työläisten puolustautuminen kohtuuttomilta leikkauksilta ja työelämää koskevilta heikennyksiltä, joita hallitus alkoi systemaattisesti, asiantuntijoita kuulematta, toteuttamaan. Lista on pitkä; ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen, ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle pääsemisen heikentäminen, muutosneuvottelujen kautta tulevat ansioheikennykset, työttömyysturvan lapsikorotuksen leikkaaminen, työttömien suojaosan poistaminen sekä lukemattomat muut heikennykset suoraan, tai välillisesti.

Porvarihallituksen ideologian toteuttaminen on ollut systemaattista tulonsiirtoa isoille kotimaisille ja globaaleille yrityksille ja yksityisille henkilöille.

Hallituksen toimet eivät ole talouden tasapainottamista, vaan hyvinvointiyhteiskunnan romuttamista ja muuttamista luokkayhteiskunnaksi, jossa häviäjiä ovat työntekijät ja heikompiosaiset, voittajia suuryritykset ja rikkaat. Valitettavasti lukuisien asiantuntijoiden kritiikistä huolimatta hallitus jatkaa ideologista luokkayhteiskunnan rakentamista, jonka aloitti jo hallitusohjelmansa kirjoittamisella.

Teijo Paananen

Teollisuusliiton hallituksen jäsen

Kun Suomi putos puusta

Tämä Ismo Alangon biisin nimi tulee väistämättä mieleen, kun seuraa maan hallituksen touhuja. En olisi koskaan voinut kuvitella tällaista hallitusta maahamme. Tuntuu, että nuo jääräpäät haluavat vain omalle hyvävelijärjestölle kaiken hyvän. On käsittämätöntä, että tupo (tulopoliittinen kokonaisratkaisu) on haudattu ja silti käytännössä tehdään tupon kaltaisia ratkaisuja. Eikö kukaan enää muista, miten saimme vakautta työmarkkinoille, kun Suomessa tehtiin tupoja. Oli luottamusta ja vaikka neuvottelut olivat tiukkoja, niin silti aina päästiin sopuun ja autettiin maatamme yhteisvoimin taas eteenpäin.

Toisaalta Tupon kaltainen sopimus ei ainakaan tältä hallitukselta onnistuisi. Siksi karmeaa politiikkaa he ovat tehneet. Lyötyjä lyödään ja heikommassa asemassa olevia ihmisiä poljetaan vielä alemmas. Tuntuu, että tavallinen työntekijä on melkein maan pahin vihollinen. Ihminen, joka on tehnyt esimerkiksi 30 vuoden työuran ja saa lopputilin, niin hän ei saa muuta kuin keppiä työttömyysturvaan tehtyjen muutosten takia. Vaikka lopputilin saaminen ei ole mitenkään henkilön oma vika, niin häntä aletaan kohdella maan hallituksen toimien takia kuin rikollista.

Valtakunnansovittelijan roolin muuttaminen lainsäädännön keinoin on yksi vitsi. Tässä maassa ei ole enää olemassa puolueetonta systeemiä, jonne työntekijät ja työnantajat voisivat mennä hakemaan kompromisseja. On kovin turhauttavaa, kun tietää, että valtakunnansovittelijan toimistossa työnantajalla on kaksi ääntä, meillä yksi. Eli sekin instituutio piti rikkoa.

Tässä nykyisin hyvin epävakaassa maailmassa, missä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on kestänyt jo yli kolme vuotta ja Lähi-idän sodat roihuavat, tärkeää olisi pitää oman maan asiat hyvin hoidossa ja hallinnassa. Mutta ei, siihen tämän maan hallitus ei kykene. Tärkeintä on ollut saada EK:n (Elinkeinoelämän keskusliiton) päiväunet täyteen toteen ja saada suomen työntekijöille mahdollisimman paha mieli aikaan. Syöstä lapsiperheet köyhyyteen, lisätä leipäjonojen jonottajien määrää ja ottaa lisää velkaa, jotta esimerkiksi hyvätuloisten veroalennukset saadaan tehtyä.

Elinaikanani maassamme ei ole kertaakaan ollut näin huonoa, empatiakyvytöntä, tulevaisuutta rakentamatonta, joustamatonta ja työntekijää huomioon ottamatonta hallitusta kuin nyt on. Tässä maassa ei ole pääministeriä, eikä valtiovarainministeriä kuin paperilla. Missä on johtajuus? Missä ovat kaikki panostukset siihen, että talous saataisiin parempaan kuntoon? Missä ovat oikeat suunnitelmat velan vähentämiseksi, ilman, että ihmisiä ajetaan ahdinkoon? Kaiken voi tehdä reilummin ja oikeudenmukaisemmin. Siihen ei nyt vain ole maan päättäjillä minkäänlaista halua. Mitä onkaan vielä tulossa?

Markus Haataja

Pääluottamusmies Sandvik Tampere, Teollisuusliiton hallituksen jäsen

Liittoon kuuluminen on tässä hallituksen myllytyksessä entistä tärkeämpää

Kuntavaalit ja aluevaalit käytiin ja vaalien tuloksesta on pääteltävissä, että Suomen hallituksen toimintamalliin kaivattaisiin muutosta. Äänestysprosentti olisi toki saanut olla paljon parempi eli edelleen liian moni duunari jättää äänestämättä. Ajattelin myös, että hallitus tuloksen jälkeen hetken pohtisi, miten tästä jatketaan eteenpäin, mutta näin ei käynyt. Puoliväliriihen veroratkaisut palkitsevat suurituloisia sekä elinkeinoelämää ja jälleen tämä tapahtuu työntekijöiden kustannuksella.

Hallitus väittää päätöksillään vahvistavansa merkittävästi pieni- ja keskituloisten ostovoimaa. Tämä ei ole totuus, vaikka hallitus näin väittää. Samaan aikaan, kun työntekijöille luvataan veronalennuksia, hallituksen muut toimet mitätöivät niiden vaikutuksia. Hallitus on heikentänyt työehtoja, leikannut ansiosidonnaista työttömyysturvaa, vaikeuttanut edellytyksiä neuvotella palkankorotuksista ja nyt viimeisimpänä kertonut poistavansa ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden.

Työntekijäammateissa ansiot nousevat pääosin ammattiliittojen neuvottelemien palkankorotusten vuoksi. On täysin mahdotonta, että hallitus voisi kompensoida tuloveron alennuksella kunnon palkankorotukset. Tänä vuonna monilla SAK:laisilla aloilla palkat nousevat 2,5 prosenttia ja ensi vuonna 2,9 prosenttia.

Jatkuvat leikkaukset ja heikennykset, jotka kohdistuvat työntekijöihin ja työttömiin ovat väärin, mutta tällaista oikeistopolitiikkaa hallitus tekee välittämättä seuraamuksista. Osa ihmisistä on joutunut todella ahtaalle, kun moni heikennys vaikuttaa samoihin henkilöihin. Liittoon kuuluminen on tässä hallituksen myllytyksessä entistä tärkeämpää ja onkin meidän kaikkien tehtävä kysyä jäseneksi työkaveria, joka ei vielä ole jäsen.

Teollisuusliitto neuvottelee työehtosopimukset ja se on ehdottomasti tärkein jäsenetumme. Jokaisen pitää myös muistaa, että jokaisessa neuvottelussa kaikki työehtosopimuksen kohdat ovat pöydällä ja neuvottelut ovat vuosi vuodelta olleet haastavampia. Aiemmin neuvotellut asiat eivät siis automaattisesti pysy työehtosopimuksessa. Liiton neuvotteluvoima on sitä isompi, mitä enemmän meillä on jäseniä. Yhtenäistä jäsenkenttää tarvitaan jatkossa entistä enemmän ja muistetaan kaikki tämä; yhdessä olemme vahvempia.

Satu Heijari, liiton hallituksen jäsen

Suomalainen työ ja sen tukeminen

Koskaan ei ole tarpeeksi painokkaasti puolustettu suomalaista työtä ja sen tulevaisuutta. Olemme yrittäneet parantaa suomalaisen työn arvoa 20 euron ostoilla. Tämä ei ole kuitenkaan riittävä nostamaan arvostusta ja pitämään työtä maassamme.

Työn kannattavuus on vaikea yrityksissä toteuttaa. Globaalissa kilpailussa on lukujen valossa lähes mahdoton pärjätä. Pelkkien materiaalikulujen hinnalla saa ulkomaisen tuotteen valmiina ja kotiin tuotuna. Mitäs siitä, jos siinä on myrkkyjä tai vaarallisia yhdisteitä. Sain sen muutamalla eurolla hankittua.

Ulkomaisissa tuotteissa rikotaan kansainvälisiä patenttioikeuksia erittäin röyhkeästi.

Me annamme yhdelle maalle maailman monopolin valmistuksen. Me annamme tälle yksittäiselle maalle oikeuden teettää tahallista haittaa lähettämällä viallisia tuotteita ja näin saada epävarmuutta tuotteiden saatavuuteen. Miksi annamme näin tapahtua? Olemmeko jo luovuttaneet?

Mistä kaikista osista koostuu suomalaisen työn arvostus ja avain tulevaisuuteen? Me itse olemme suomalaisen työn keskiössä, me olemme luomassa ne tulevaisuuden askeleet. Emme voi pärjätä ainoastaan tieto-taidolla, koska siinä leikissä ei ole reilut pelisäännöt. Meidän luomassa yhteistyössä saamme pidettyä laadun, saatavuuden ja tuotteiden/toimintojen innovaation

Meidän täytyy olla apuna lyhytaikaisissa hinnan muutoksissa, jottei yrityksen tai tuotteen loppuminen ole ensimmäinen vaihtoehto.

Meidän Teollisuusliitossa tulisi ottaa strategiassa huomioon syvällinen vuorovaikutus työn pysymiselle Suomessa. Meidän Teollisuusliitossa tulisi saada valtakunnallinen ja tarvittaessa eurooppalainen tuki rehtien pelisääntöjen saamiseksi, koskien työtä. Työn keskiössä olevana pystymme auttamaan, jopa yksityiskohtaisissa laatu ongelmissa. Emme voi jäävätä itseämme tästä aiheesta pois, se ei vaan onnistu. Lisäämällä suomalaisen työn tunnettavuutta ja laadun parannusta 10 %, teemme 90 % parannuksen toimintaamme.

Suomalaista työtä ei puolusta kukaan muu, vain me!

Omistan tämän puheen edesmenneelle ystävällemme ja meidän veljellemme Matti Varikselle.

Ymmärrän, ettei yleensä huudeta eläköön huutoa poismenneelle. Pyydän tähän poikkeusta ja näyttäkäämme minkälainen ääni lähtee yhteisestä voimasta!

Pohjois-Koreasta

Jani Kähkönen

ylpeä

Joensuun Muovityöntekijöiden puheenjohtaja

Teollisuusliiton valtuutettu

Ylpeästi teollisuusdemarina kohti kevään vaaleja

Otsikko juontaa juurensa syksyiseen Joensuuhun demareiden alue- ja kuntapäiville, jossa järjestimme joensuulaisen luottamusmieskollegani kanssa aikataulun ulkopuolisen tapaamisen paikalle saapuneiden ay-demareiden kanssa. Spontaani korvasta korvaan viestitty tapaaminen sai yhden neuvotteluhuoneen täyttymään alue- ja kuntavaaleja odottavia ehdokkaita ja kampanja-aktiiveja.

Jokainen meistä tiesi ja tunsi sen merkityksen, mikä tulevilla vaaleilla on. Näissä vaaleissa ratkaistaan se, miten ihmisten arjen kysymyksiä hoidetaan tulevat vuodet. Vaaleissa tavoitellaan myös vahvaa signaalia sille, ettei valtakunnan tasolla vahvasti eriarvoistava ja erityisesti palkansaajaa kaltoin kohtelevaa patamusta politiikka saa tukea kunta- ja aluetasoilla. Vaikka nyt puhutaankin alue- ja kuntavaaleista, jokaisen meidän katseemme on kohdistunut jo tiukasti vuoteen 2027 ja seuraaviin eduskuntavaaleihin.

Iso osa työntekijätehtävissä työskentelevistä palkansaajista pystyy samaistumaan, kun puhutaan oikeudenmukaisen työelämän lisäksi muista meille tärkeistä asioista; yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja solidaarisuudesta heikommassa asemassa olevia kohtaan. Alue- ja kuntavaalien lähestyessä myös meitä lähellä olevat julkiset palvelut ja ihmisten hyvinvointi lapsuudesta vanhuuteen puhututtavat.

Kuukausittaiset gallupit näyttävät tällä hetkellä kannaltamme erittäin hyviltä, mutta niiden muuttuminen ääniksi ja vaalivoitoksi on vielä monen mutkan takana. Toisinaan me olemme ehkä liian ujoja tuomaan työpaikoilla ja muissa yhteisöissämme esiin sitä, mitä me ollaan – millaisia arvoja me edustamme. Kuitenkin juuri ne asiat, jotka työntekijöiden ja heidän perheidensä arkea koskettavat, ovat myös meille hyvin tärkeitä. Viimeistään nyt on se oikea hetki, jolloin meidän ay-liikkeen parissa aktiivisesti toimivien demareiden on syytä nostaa ylpeästi esille keitä me ollaan ja millaisia arvoja edustamme.

Sosiaalinen media ja entistä enemmän kahtiajakautunut poliittinen ilmapiiri saattaa tuntua pelottavalta. Muistetaan kuitenkin, ettei kovaäänisimmin huutavalla usein ole se suurin hätä. Arvoilla, joita me edustamme, voimme vastata parhaiten myös niihin hiljaisimpiin ääniin.

Tuosta kyseisestä Joensuun tilaisuudesta poistui innokas ja ylpeä joukko ay-demareita, jotka toimivat laaja-alaisesti niin yksityisillä, kuin julkisilla aloilla. Mukana oli useita eri ammattikuntia, eri luottamushenkilöitä, mutta kaikki me olimme ennen kaikkea yhteiset arvot jakavia tavallisia palkansaajia. Alue- ja kuntavaalit eivät ole vain politiikan ammattilaisten pelikenttä – ne ovat meidän tavallisten ihmisten mahdollisuus vaikuttaa. Palkansaajien ääni kuuluu vaaleissa vain, jos me itse olemme mukana päätöksenteossa. Ehdokkaana, tukiryhmäläisenä ja tietenkin myös äänestäjänä.

Ei kannata miettiä liikaa, onko politiikka sinua varten, sillä se on meitä kaikkia varten. Sinun äänesi, kokemuksesi ja arvosi ovat juuri se muutosvoima, jota nyt tarvitaan. Tule mukaan tekemään yhdessä kunnistamme paremman paikan meille kaikille.

Kun minulta kysyttiin silmiin katsoen: ”Tahdotko lähteä kuntavaaliehdokkaaksi?”, niin vastasin: ”Tahdon”. Mitä sinä vastaisit?

Paavo Niskanen, liiton hallituksen jäsen

Vuosi 2024 – hyvästit sopimusyhteiskunnalle

Vuosi 2024 on lähes takana päin ja uusi vuosi 2025 on aivan nurkan takana. Loppuva vuosi on ollut raskas ay-liikkeelle ja kaikille sen parissa toimiville henkilöille. On raskasta ja turhauttavaa seurata, kun sopimusyhteiskuntaa, hyvinvointivaltiota ja palkansaajan asemaa heikennetään ja murennetaan ideologisen kiihkon vallassa. Sinimusta oikeistohallitus on pistänyt kaikki peliin ja työmarkkinoita ”uudistetaan” työelämä- ja sosiaaliturvalakeineen etupainotteisesti hallituskauden alussa ihan siltä varalta, että hallitus ei pysykään koko hallituskautta kasassa. Vaikka kaikki hallitusohjelmaan kirjatut lakiheikennykset eivät ole vielä voimassa, niin esimerkiksi työttömyysturvaan tehdyt heikennykset ovat jo lähes täysimääräisesti käytössä. Konkreettiset vaikutukset ovat näkyneet jäsenistön arjessa jo tammikuusta lähtien, kun työttömyysturvan omavastuupäivien määrä lisääntyi ja lomapäivät jaksotettiin. Syksyllä tuli voimaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus ja sen mukainen ensimmäinen leikkaus näkyy jo turvan tasossa. Lakko-oikeutta on rajoitettu ja kouluttautumismahdollisuuksia heikennetty aikuiskoulutustuen poistolla. Vuorotteluvapaa on poistettu ja alkuvuodesta tulee voimaan paikallisen sopimisen muutokset, jotka avaavat työehtosopimusten mahdollistamat joustot myös järjestäytymättömiin yrityksiin luottamusvaltuutetun kanssa sovittaviksi. Osa paikallisen sopimisen muutoksista on hankala hahmottaa niiden vaikeaselkoisuuden vuoksi, mutta kyse on perustavanlaatuisista muutoksista toimivaan järjestelmään, jossa sopijaosapuolet ovat olleet tasa-arvoisemmassa asemassa siihen nähden, mitä lakimuutokset jatkossa edellyttävät ja mahdollistavat. Valmistelussa ovat vielä muutokset mm. yt-lainsäädäntöön, määräaikaisiin työsuhteisiin ja henkilökohtaisen irtisanomisen helpottamiseen.

Työelämäheikennyksiä on vastustettu voimakkaasti syksystä 2023 lähtien.  Ulosmarsseista päädyttiin laajoihin neljän viikon poliittisiin lakkoihin, jotka osuivat merkittäviin vientiyrityksiin. Lakoilla ei ollut toivottua vaikutusta eikä hallitus perääntynyt lakihankkeissaan. Ideologisen selkävoiton saavuttamisella ei ollut hintalappua, jota hallitus ja elinkeinoelämä eivät olisi voineet kuitata. Julkisuudessa taivasteltiin lakkojen kustannuksia kansantaloudelle, mutta sivuutettiin huolellisesti oma panos lakkojen toteutumiselle. Ay-liike teki ehdotuksia merkittävistä vastaantuloista maan hallitukselle viime talven ja kevään aikana lakihankkeiden kohtuullistamisessa, mutta tämä ei hallitukselle käynyt. Minun näkökulmastani katsottuna hallitus on itse syypää lakkoihin.

Tänä syksynä käydään tes-kierrosta. Kierroksesta on tullut juuri niin hankala kuin uumoiltiin keväällä. Julkisuudessa on ollut suoria syytöksiä siitä, että nyt haetaan revanssia viime kevään tapahtumista, että ay-liike kostaa. Syytökset ovat täynnä ilmaa. Liittojen perustehtävä on puolustaa ja parantaa jäsentensä työsuhteiden ehtoja ja siitä tes-kierroksella on kysymys. Ennen kaikkea on kauhisteltu SAK:laisten liittojen yhdessä julkistettua palkankorotustavoitetta, joka ei kuulemma ole tästä maailmasta. En tiedä, missä maailmassa työnantajapuoli elää, mutta minun maailmassani rahalla ei saa enää sitä mitä ennen sai. Uskon, että samankaltainen kokemus monella muullakin palkansaajalla. En väitä, etteikö 10% palkankorotustavoite olisi kunnianhimoinen, mutta kyllä sille pitävät perustelut löytyvät. Neuvottelut ovat sujuneet pääosin nihkeästi ja teknon neuvottelukierrosta on jouduttu jo vauhdittamaan lakoilla. Tätä kirjoittaessani uusia neuvotteluaikoja ei ole kerrottu julkisuuteen. Kemian sopimukset päättyvät osittain joulukuun lopussa. Jos neuvottelutuloksia ei saavuteta teknon ja kemian pöydissä, mahdollisuus laajempiin neuvottelujen vauhdittamistoimenpiteisiin kasvaa. Toivokaamme siis joulun ihmettä neuvottelutulosten syntymisen myötä!

Rankan vuoden jälkeen toivon kaikille rauhaisaa joulun aikaa, kiireettömiä hetkiä ja toivoa vuoteen 2025!

Terveisiä teollisuuden työpaikalta

”Sain muutama viikko sitten kunnian vierailla eräässä suuressa suomalaisessa teollisuuslaitoksessa. Tälläkin kertaa yllätyin positiivisesti. Minut otettiin vastaan hyvin valmistautuneena, kerrottiin yrityksen taustoja, millaisia tuotteita ja mihin tarkoitukseen niitä valmistetaan, sekä käytiin läpi työturvallisuuteen liittyviä lukuja.

Erittäin vakuuttavana pidin erityisesti juuri työturvallisuuteen liittyviä lukuja; poissaoloon johtaneita onnettomuuksia ei ollut ollut tuhansiin päiviin. Hallin puolelle päästessämme vaikutuin todella. Työtä tehtiin varsin siisteissä olosuhteissa, organisoidusti ja meluttomasti.

Vierailin pari vuotta sitten Uudenkaupungin autotehtaalla, jossa tehtaan robottipuoli oli kuin tieteiselokuvasta. Vaikka tuore vierailukohde ei tuntunut ihan yhtä futuristiselta, molempia tehtaita yhdisti ehdottomasti se, että oli hyvin vaikuttavaa nähdä tuotteen valmistusprosessi synnystä valmiiseen tuotteeseen.

Molemmissa paikoissa jouduin myös myöntämään, että oma käsitykseni tehdastyöstä kaipasi selvästi päivitystä, vaikka korjaamohallissa käynkin lähes päivittäin.

Jo tehdasvierailun aikana mainitsinkin muutamalle siellä työskentelevälle henkilölle, että tällaisten paikkojen pitäisi ehdottomasti järjestää avoimien ovien päiviä, sekä vierailuja yläastelaisille ja muille opiskelijoille. Suomessa sekä ns. ”duunariammattien” että ammatillisen koulutuksen arvostus on harmillisen alhaalla.

Suomalainen työ on kuitenkin aina ollut laadun tae ja meillä on ollut syytä olla ylpeitä työmme jäljestä. Mielestäni nyt on vihdoinkin aika sille, että ylpeys näkyy myös ammatillisen koulutuksen arvostuksena sekä rehellisten duunariammattien kunnioituksena.

Vierailemissani tehtaissa työ oli selvästi mielekästä, siistiä, modernia ja arvokkaan työn tuloksen pääsi näkemään tuotteen muodossa omissa tiloissa. Uskoisin, että monella muullakin kuin vain minulla avautuisivat silmät paremmin tutustuessaan nykyaikaiseen tehdastyöhön ja teollisuudenalojen houkuttavuus paranisi.

Koska vain kissa kiitoksella elää, on meidän tulevissa TES-neuvotteluissa myös muistettava suomalaisen työn arvo. Palkka on vain yksi osa mietittäessä työn houkuttelevuutta, vaikka sen merkittävyyttä ei myöskään pidä vähätellä.

Suosittelen vahvasti kaikille ei-tehtaassa-työskenteleville vierailua sellaiselle, jos vain tilaisuus tulee. Haluan myös toivottaa neuvottelijoillemme jaksamista tuleviin pitkiin iltoihin neuvottelupöytien ääressä. Työtänne arvostetaan täällä kentällä kovasti. ”

Sandra Roos

liiton valtuuston 2. varapuheenjohtaja