Lounais-Suomen Teollisuusdemarit olivat isolla joukolla viikonloppuna risteilyllä. Vilkasta keskustelua käytiin vallitsevasta poliittisesta tilanteesta, tietenkin alkaneista työehtosopimusneuvotteluista sekä tulevista kunta- ja aluevaaleista.
Keskustelua vauhdittamassa olivat Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ja kansanedustaja Juha Viitala.
Teollisuusdemareiden valtuustoryhmä kokoontui 25. – 26. syyskuuta Hyvinkäällä. Tilaisuuden tiimellyksessä esitimme Jari Kaihlamäelle, Jaana Järviselle ja Einari Grönbergille kysymyksen: ”Mitä haluat muuttaa työmarkkinoilla ja miksi?
Jari Kaihlamäki: Ruvetaan kunnioittamaan työehtosopimuksia
”Viime ajat on menty työmarkkinoilla koko ajan huonompaan suuntaan. Paluu vanhaan ei ole ratkaisu, mutta jotain menneestä pitää ottaa matkaan mukaan. Yksi sellainen asia on työehtosopimusten (tes) kunnioittaminen.
Olen monta kertaa kuunnellut kuinka yrittäjät ovat väittäneet, että tes estää heitä palkkaamasta työntekijöitä. Kun olen kysynyt, mistä tarkemmin ottaen on kysymys, eivät he ole osanneet vastata, kun eivät ole edes nähneet toimialansa tessiä. He eivät siis tiedä eivätkä tunne työntekijöiden palkkaamisen vaihtoehtoja, mutta tessiä on ilmeisen helppo moittia.
Tesseistä pitää infota tasaisesti ja kertoa, mitä ne tarkoittavat ja mitä hyötyä niistä on työntekijöille ja yrittäjille.
Työehtosopimus on edellytys terveelle kilpailulle. Se auttaa yrittäjiä pärjäämään, kun töistä ja urakoista kilpaileminen ei ole villiä länttä. Alipalkkaus, palkkavarkaus ja riistotyöllistäminen puolestaan syövät terveen kilpailun edellytykset.
Maan hallitus ja poliitikot pitää myös saada kunnioittamaan työehtosopimuksia ja työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmää. Sillä tämän maan nousu on saatu aikaan, ja niin pitää tapahtua myös tulevaisuudessa.”
Jari Kaihlamäki työskentelee Fortaco Ostrobothniassa kokoonpanoasentajana.
Jaana Järvinen: Työntekijöiden ansiotaso on turvattava
”Paikallinen sopiminen ei saa johtaa työntekijöiden ansiotason alentumiseen. Riski siihen on olemassa esimerkiksi silloin, kun työnantaja purkaa voimassa olevan urakkasopimuksen tavoitteenaan heikentää työntekijöiden ansioita. Näen etenkin järjestäytymättömien työnantajien kentässä sen mahdollisuuden, että työntekijöiden ansiot alkavat heilahdella tuotannon vaihtelujen mukaan.
Näin ei pidä päästää tapahtumaan. Työntekijöiden ansiotaso on turvattava.
Luottamusmiehet tarvitsevat liitosta tukea ja apua paikallisiin neuvotteluihin. Koulutuksista ja kursseilta saa kyllä hyvän yleiskuvan ja osaamisen paikallisiin neuvottelujen, mutta työpaikan arjessa vastaan tulevat tilanteet ovat omanlaisia tapauksiansa ja voivat olla yllätyksellisiä.
Yksi osa kokonaisuutta on luottamushenkilöiden tiedon saanti. Se saattaa olla hyvinkin niukkaa, joten tässäkin tarvitaan parannusta, että työntekijät pärjäävät paikallisissa neuvotteluissa ja voivat turvata ansiotasonsa. Se on ihmisille elinehto.”
Jaana Järvinen työskentelee sahatyöntekijänä Versowoodin Vierumäen tehtaalla ja toimii työpaikkansa pääluottamusmiehenä.
Einari Grönberg: Palkansaajien keskusjärjestöjen on nostettava profiiliaan
”Palkansaajien keskusjärjestöt ovat merkittäviä toimijoita työmarkkinoilla. Ne eivät ole vain asiantuntijaorganisaatioita, vaan niiden on fokusoitava toimintansa yhteisiin päämääriin. Pidän tarpeellisena, että ne muodostavat yhteisen näkemyksen palkoista ja keskeisistä työehdoista jo tällä työmarkkinakierroksella.
Maan hallituksen tavoite heikentää ammattiyhdistysliikettä on jo alkanut kääntyä alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Epävakaa ja hajanainen työmarkkinaympäristö sekä uhka oman toimeentulon heikentymisestä herättelee todellisuuteen ja ajaa ihmisiä järjestäytymään.
Todella ikävää on, että tässä joudutaan pakon edessä kulkemaan pohjakosketuksen kautta, mutta tietoisuus järjestäytymisen merkityksestä tulee kasvamaan. Näen siinä mahdollisuuden jäsenhankintaan.
Mielenkiintoinen seuraus maan hallituksen toteuttamista ja ajamista heikennyksistä on se, että ne ovat alkaneet tuottaa jakolinjaa yrittäjien ja yritysten keskuuteen. Tämän taustalla on se tosiasia, että ennustettava toimintaympäristö on yritysten toiminnan edellytys. Hallituksen politiikka on lisännyt epävarmuutta ja heikentänyt ennustettavuutta.”
Einari Grönberg toimii Borealis Polymersin Kilpilahden tuotantolaitoksen päätoimisena pääluottamusmiehenä.
Osaisitko sinä tehdä sopimuksia mm. seuraavista asioista työkavereidesi puolesta ottaen huomioon mm. työaikalain määräykset ja huomioiden myös työntekijöiden arjen järjestämisen mahdollisuudet ja mahdolliset sudenkuopat?
Luuletko, että olisit yhtä vahvoilla neuvotteluissa kuin työnantajakin?
Haluaisitko, että joku kouluttamaton ja liiton tukea vailla oleva sopisi esimerkiksi näistä asioista puolestasi?
Olisiko ulkomailta tulevalla työntekijällä tässä hyvä mahdollisuus lähteä sopimaan?
Säännöllisen vuorokautisen työajan pidentäminen, työajan tasaaminen ja vuosityöajan määrittely järjestelyssä.
työaikapankkisopimus
jaksotyösopimus
työvuoroluettelon muuttaminen työnantajan yksipuolisella päätöksellä
työajan tasaamisen ajanjakson pidentäminen
ylityön vaihtaminen vapaa-aikaan ja sen toteutumisen seuranta
päivystyssopimus
ulkopuolisen työvoiman käyttö lomautustilanteissa
palkankorotukset tai niistä luopuminen
palkkaryhmittelyn oikeudenmukaisuus
Asiat eivät ole helppoja, vaan monimutkaisia palkkaukseen ja työntekijöiden elämään vaikuttavia asioita. Asioita, joista sopimuskumppanit ovat eri sopimuksissa sopineet osaavien osapuolten käytettäviksi, joilla on liittojen tuki takana.
Mitä sitten olisivat ne tämän lakimuutoksen myötä uudet konkreettiset asiat, joista sopimalla saadaan lisää työpaikkoja ja työntekijöiden työehdot paranisivat? Sellaisia, jotka eivät jo nyt ole mahdollisia.
Se on varmaa, että tästä hallituksen uudistuksesta hyötyvät ne, jotka eivät pelaa reiluilla pelisäännöillä. Ja häviäjiä ovat työntekijät ja reiluilla työehdoilla toimivat työnantajat.
Janne Ronkainen aloitti työnsä Teollisuusliiton kansainvälisen yksikön uutena päällikkönä viime toukokuun alussa. Matka tehtävään on kulkenut usean osoitteen kautta.
Lapsuutensa ja nuoruutensa Itä-Helsingissä ja tarkemmin sanottuna Vesalassa asunut Ronkainen aktivoitui työntekijöiden edunvalvontaan 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa taksikuskin pestissä.
– Kiinnostus heräsi epäkohtien kautta. Esimerkkejä vastaan tulleista ongelmista ovat pitkät työpäivät, huono palkka etenkin jos töitä ei riittänyt sekä jatkuvat epäselvyydet loma- ja sairausajan palkoissa. Omalle kohdalle hankaluuksia osui harvoin, mutta tuttujen taksikuskien kautta niitä tuli vastaan runsaasti etenkin 1990-luvun alkupuolen laman aikana, Ronkainen taustoittaa.
Katse kansainvälisyyteen
Ronkainen liittyi auto- ja kuljetusalan työntekijöitä edustavan AKT:n jäseneksi. Nuoren aktiivin näköala alkoi laajentua ja ay-liike tarjosi siihen mahdollisuuksia. Orastava mielenkiinto kansainvälisiin asioihin johti Amnesty Internationalin Suomen osaston ay-työryhmän puheenjohtajan tehtävään ja Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASKin talkoomatkalle Dominikaaniseen tasavaltaan.
– Ihmisoikeudet, ay-oikeudet ja työntekijöiden kansainväliset oikeudet kiinnostivat kovasti. Samalla minua tuupattiin avoimeen yliopistoon opiskelemaan ja se johti tutkintoon ja graduun, jonka tein työntekijöiden asemasta, oloista ja oikeuksista Dominikaanisessa tasavallassa.
Ronkainen valittiin Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan ja SASKin yhteiseksi työntekijäksi Latinalaiseen Amerikkaan ja Väli-Amerikkaan. Kepalla oli hankkeita käynnissä Dominikaanisen tasavallan lisäksi Haitissa ja Kuubassa, ja SASKilla Costa Ricassa, Nicaraguassa ja Hondurasissa. Ronkainen asui ja piti toimistoa Dominikaanisen tasavallan pääkaupungissa Santo Domingossa.
– Silloin vastaan tulivat myös ensimmäiset kontaktit Metalliliittoon, jolla oli hankkeita Väli-Amerikassa ja Dominikaanisessa tasavallassa. Kansainvälisen toiminnan mielenkiintoisuutta edustanee sekin, että lähdin luotsaamaan EU-vetoista hanketta, jonka käynnistämisen eteen tehtiin pari vuotta töitä, mutta joka ei koskaan varsinaisesti käynnistynyt.
Solidaarisuus ylikansalliseksi
Ronkaisen urapolku eteni Reilun kaupan toiminnanjohtajaksi, sieltä Solidaarisuussäätiöön ja edelleen SASKiin, jossa hän työskenteli 17 vuoden ajan, josta 14 vuotta toiminnanjohtajana. Varovaisesti voitanee luonnehtia, että hän tuntee ja hallitsee kansainvälisen toiminnan laajasti.
Solidaarisuus ja kansainvälisyyden edistäminen on Ronkaisen mukaan ay-liikkeen pitkän linjan tehtävä, jossa mikään osapuoli ei ole vain tuen antajan roolissa vaan myös tuen saaja.
– Suomalainen ay-liike oli vuoteen 1969 asti ulkomailta osoitetun solidaarisuuden ja tuen kohde. Sen jälkeen kasvoimme työntekijöiden edunvalvonnan mallimaaksi, kunnes viimeaikaiset tapahtumat kotimaassa ovat kääntäneet meidät jälleen kansainvälisen tuen saamisen puolelle. Maan hallitusta ja työministeri Arto Satosta ovat viime kädessä pidätelleet kansainväliset säädökset ja Kansainvälisen työjärjestön ILOn säännöt.
Ronkainen näkee kansainvälisessä edunvalvonnassa kehittämisen tarpeen.
– Yritykset toimivat globaalisti, ja pääomat liikkuvat yli rajojen. Ay-liikkeen solidaarisuus on siirrettävä ylikansalliselle tasolle ja meidän pitää jatkaa tätä toimintaa myös Teollisuusliitossa. Pääosassa on raaka kansainvälinen edunvalvonta alkaen siitä, että suurin osa työelämän lainsäädännöstä tulee EU:sta. Meidän pitää olla siinä mukana. Vaihtoehto on huonompi.
Halpatyömarkkinoiden synty estettävä
Kotimaisessa keskustelussa solidaarisuus ja kansainvälisyys ovat viime aikoina aiheuttaneet paitsi asiallista kannatusta ja myös kovaäänistä vastustusta.
– Vaikka yhteiskunnallisessa ilmapiirissä on nähtävissä virtauksia, jotka eivät suosi solidaarisuutta ja kansainvälisyyttä, ei se tee niistä yhtään vähemmän tärkeitä tai mielenkiintoisia. Iso osa suomalaisista esimerkiksi ymmärtää sen, että pärjätäksemme me tarvitsemme ulkomaalaista työvoimaa.
– Meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että ketään ei huijata eikä riistetä. Meidän pitää pyytää ulkomailta tulevat työntekijät mukaan toimintaamme huolehtimaan siitä, että tänne ei synny halpatyömarkkinoita, Ronkainen tiivistää.
Kuvateksti: Ihmisoikeudet, ay-oikeudet ja työntekijöiden kansainväliset oikeudet ovat kiinnostaneet Janne Ronkaista työuran alusta alkaen.
Tervehdys toverit
Syksy on taas tulollaan ja elämme mielenkiintoisia aikoja.
Suomi on vaikeassa taloustilanteessa ja maan hallitus on alkanut toimiin, joilla suunta oikaistaan.
Keinot ovat kovin yksipuoliset. Erilaisia leikkauksia on tehty ja on tekeillä. Yhteistä niille tuntuu olevan, että niiltä otetaan kellä vähiten on.
Erioten työttömät ovat likimain lainsuojattoman asemassa. Omavastuuaikaa pidennetään, päivärahaa leikataan kahden kuukauden työttömänä olon jälkeen ja työssäoloehtoa pidennetään. En tiedä milloin työmarkkinoille tulevat nuoret pääsevät päivärahan piiriin. Ei varmaan koskaan, se lienee tarkoituskin.
Myös työntekijöiden oikeuksiin on puututtu heikentävästi monin eri keinoin, mm. lakkooikeus, tulevat koeajan pidennykset ja loputtomat määräaikaisuudet. Listaa kyllä riittää ja täysin on toimittu, niin kuin Etelärannan herrat ovat määritelleet.
TES-kierros on lähtemässä käyntiin ja haasteita riittää. Itsekin siihen peilaten olen todennut, että talven työtaisteluilla saadut tulokset olivat hyvin laihoja. Voi olla, että lopulta budjettiriihessä vähän laimentuneet asiat olivat edes jossain määrin lakkopaineista johtuneet. Sitähän ei tietysti kukaan myönnä.
Totean kuitenkin Teollisuusliitto ja me jäsenet näytimme, että tarvittaessa lakot onnistuvat. Uskon, että siitä jonkinlainen pelote työnantajapuolelle jäi.
Tässä vähän hajanaisia asioita teille teollisuusdemarit.
Toivotan tästä vuodatuksesta huolimatta mitä parhainta syksyn aikaa kaikille!
Arto Liikanen
